perjantai 29. heinäkuuta 2016

Miljoona sukupuuttoa seuraavina vuosikymmeninä perusrealismin ja –matematiikan valossa

Yleisradiomme valisti meitä 14.6.2016 artikkelilla, joka oli otsikoitu ”Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos tappoi sukupuuttoon ensimmäisen nisäkäslajin”. Seuraavassa on muutamia lainauksia jutusta.

Melomys rubicola
Kuva: Queensland Government
Pienellä Bramble Cay -saarella elänyt jyrsijälaji vaikuttaa olevan ensimmäinen nisäkäslaji, joka on kuollut sukupuuttoon ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. Jyrsijälajin tieteellinen nimi on Melomys rubicola ja Australian ja Papua-Uuden-Guinean välissä sijaitseva saari oli sen ainoa tunnettu elinympäristö.

Voi kamalaa! Symppiksen näköinen rottalaji on kohdannut sukupuuton jossain Australian takahikiällä, missä ei muuten asu edes ihmisiä, mutta me olemme syyllisiä. Mitä tähän voisi edes kaltaiseni parkkiintunut inhorealisti sanoa?

Raportissaan tutkijat päättelivät suurimman syyn jyrsijän sukupuutolle olevan merenpinnan nousu. Pinnan nousu johti siihen, että saari jäi useaan kertaan veden alle kymmenen viime vuoden aikana, mikä paitsi todennäköisesti suoraan tappoi lajin edustajia, se myös tuhosi niiden elinympäristöä.

Bramble Cay
Kuva: Natalie Waller, The University of Queensland
Jaahas, rotat siis hukkuivat, ja jos kaikki eivät hukkuneetkaan, niiltä sitten loppui ruoka. Nuo ovat ihan loogisia syitä, jos rotan ainoa elinpiiri on muutaman hehtaarin kokoinen ja muutaman metrin korkuinen saari. Merenpinta on muuten noussut uhkaavasti viimeiset 12000 vuotta ja taifuunit tulvavuoksineen ovat aina olleet aika tavallisia tuolla trooppisella alueella.

Tutkijoiden mukaan tiedot merenpinnan noususta, myrskytulvista ja niitä tuottavista sääilmiöistä viittaavat siihen, että pääasiallinen syy Melomys rubicolan sukupuutolle on nimenomaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

Vajaan neljän hehtaarin kokoinen Bramble Cay
juuri erottuu tässä Torresinsalmen kartassa
Ettäkö me ihmiset olisimme aiheuttaneet merenpinnan nousun ja myrskyt? Tilastojen mukaan merenpinta on noussut 1 – 2 millimetriä vuodessa viimeisen 100 vuoden aikana. Trooppisten alueiden myrskyjen esiintyvyydessä on toki paikallista vaihtelua, mutta luotettavat aikasarjat ovat niin lyhyitä, että luonnollisen vaihtelun yli menevistä muutostrendeistä ei edes IPCC osannut sanoa mitään varmaa. Mistä siis rottatutkijat päättelivät syyllisyytemme?

Ihmisperäistä sukupuuttoaaltoa on tutkittu jo jonkin aikaa. Vuonna 2004 tutkijaryhmä Chris D. Thomas et al julkaisi Nature-lehdessä tutkimuksensa ”Ilmastonmuutoksen sukupuuttoriski”, joka nosti asian uudelle tasolle. Tuossa paperissa  1103  lajin levinneisyyttä selvittäneet tutkijat väittivät, että 15 - 35 % noista lajeista uhkaa sukupuutto vuoteen 2050 mennessä johtuen ilmaston lämpenemisestä. Tuo tulos sitten ekstrapoloitiin kuudenneksi sukupuuttoaalloksi koskemaan maailmanlaajuisesti yli miljoonaa eliölajia seuraavan 34 vuoden aikana. Joten on selvää, että jostain täytyy löytyä se ensimmäinen uhrilaji. Rottatutkijat tarvitsevat tutkimusrahaa, jota nykyisin saa oikeastaan vain ilmastonlämpenemismeemillä. Eikä Nature-lehdessä julkaistua ”totuutta” vastaan kannata potkia, jos haluaa olla väleissä rahoittajien kanssa.


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Ilmastotietojen eheyttä arvioimassa

Yhdysvaltalainen RealClimateScience-blogin ylläpitäjä Tony Heller on jo pidempään kummastellut ilmastoaikasarjojen justeerauksia. Hän piti 9.7.2016 Omahassa noin tunnin mittaisen esityksen aiheesta ja ystävällisesti jakoi videon ja esitysmateriaalin blogissaan. Olen tuota esitysmateriaalia käyttänyt omaan vähän lyhyempään ja suomeksi selostettuun Hellerin työn joidenkin näkökulmien esittelyyn. Alla siitä video, jonka voit katsoa myös suoraan Youtubesta.

Osa Hellerin esityksen pdf-tiedostosta kaapatuista kuvista näkyy aika huonosti, jos katsot videota matalalla resoluutiolla. Katselukokemus paranee, jos klikkaat koko ruudun näytön päälle ja valitset työkalurattaasta korkeamman resoluution.


Tony Hellerin oma esiintyminen on myös ehdottomasti katsomisen arvoinen, jos hallitset englanninkielisen ilmastosanaston perusteet. Hellerin oma video löytyy täältä.


perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ennätyslämmin kesäkuu? No eipä sentään ainakaan ilmakehän alaosassa eikä tarkimpien mittausten mukaan.

Kuva 1: Ylen jutun kuvitusta, jossa on ehkä Suomessa kuvattuja
kalalokin poikasia.viime kesäkuulta. Nuo nuoret lokit ovat
toistaiseksi kokeneet lämpötilaltaan hyvin tavanomaisen kesän.
Kuvaaja Petri Lassheikki/Yle
Yleisradion tarinapaja julkaisi 20.7.2016 jutun otsikolla "Jälleen globaali lämpöennätys – Pariisin ilmastosopimuksen maksimiarvo tavoitettiin jo". Jutun on kirjoittanut Vihreään puolueeseen leimautunut ellei peräti jäsenkirjan omaava toimittaja Yrjö Kokkonen. Katsotaan, kuinka hyvin ja tarkasti toimittaja Kokkonen osaa kertoa asiasta meille, jotka veroilla hänenkin palkkansa maksamme.
 
Tämän vuoden kesäkuu oli tilastoidun ilmastohistorian lämpimin. Asiasta kertovat Yhdysvaltain sää- ja merentutkimusorganisaatio NOAA, avaruushallinto Nasa sekä Japanin ilmatieteen laitos. Luotettavat tilastot alkavat vuodesta 1880.
Niinhän nuo laitokset kertovat. Mutta luotettavat tilastot alailmakehän globaaleista lämpötiloista alkavat vasta vuodesta 1979, jolloin päästiin sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti kattaviin satelliittimittauksiin. Niiden mukaan tämän vuoden kesäkuu oli kyllä toiseksi lämpimin heti vuoden 1998 kesäkuun jälkeen. Ero oli hyvin selvä, 0,24 °C UAHv6-satelliittisarjassa ja melko selvä 0,1 °C  RSS-satelliittisarjassakin.
Kyseessä on jo 14. peräkkäinen kuukausi, kun globaalit keskilämpötilat ylittävät kyseisen kuukauden ennätysarvot.
Kuva 2: UAH-satelliittiaikasarjan karttakuva kesäkuun
lämpötila-anomalioista eivät minusta näytä kovin huolestuttavilta.
Kummankaan satelliitiaikasarjan tiedot eivät tue väittämää. Tämän vuoden tammi-maaliskuut olivat kyllä ennätyslämpimiä, mutta huhtikuusta alkaen vuoden 1998 kuukaudet ovat vieneet voiton.
Tutkimuslaitosten mukaan lämpenemisen taustalla on erityisesti ihmiskunnan tuottamien, ilmastoa lämmittävien kaasujen määrän kasvu ilmakehässä. Lisäksi parin viime vuoden aikana Tyynellä valtamerellä vallinnut El Niño -sääilmiö on vapauttanut valtavasti meriveteen sitoutunutta lämpöä ilmastoon.
Näiden lämpimien kuukausien taustalla on nimenomaan pitkään jatkunut ja voimakas El Niño -sääilmiö aivan, kuten se oli vaikuttamassa myös vuonna 1998. Mereen varastoituneen lämmön siirtyminen ilmakehään on muuten ihan normaali ilmastollinen ilmiö, jota tapahtuu jatkuvasti.
Viime vuosi, 2015, todettiin tilastohistorian kuumimmaksi vuodeksi. Nasan johtava ilmastotutkija Gavin Schmidt arvelee, että El Niñosta johtuen on todennäköistä, että kuluva vuosi nousee tilastoissa vielä viime vuottakin kuumemmaksi.
Satelliittisarjat eivät todenneet viime vuotta tilastohistorian "kuumimmaksi". Vuosi 1998 on niissä edelleen globaalisti lämpimin, ja sen ero viime vuoteen on selkeät 0,2 °C molemmissa.

Nasan Gavin Schmidtin arvelun osuvuus tämän vuoden ennätyksellisyydestä saattaa kokea kolauksen, jos kuukausittaisten lämpötila-anomalioden muutos jatkaa samalla radalla, jolla se on ollut huhtikuusta alkaen eli noin 0,1 °C vuoden 1998 vastaavien lämpötilojen alapuolella. Minä arvelen tämän vuoden jäävän alle vuoden 1998 tason. Nimittäin esim. RSS-satelliittisarjan mukaan tämän vuoden tammi-kesäkuun keskilämpötila on vain 0,05 °C korkeampi kuin vuoden 1998 vastaava, joten tämän vuoden tulevien kuukausilämpötilojen pysyminen vähänkin yli asteen kymmenyksen tuon ennätysvuoden vastaavien alapuolella riittäisi. Kun jo käynnistynyt ja yhä syvenevä itäisen Tyynenmeren kylmää merivettä pintaan kumpauttava La Niña -sääilmiö näyttää alultaan ainakin yhtä voimakkaalta kuin vuoden 1998 jälkipuoliskon vastaava ollen kuitenkin muutaman kuukauden edellä, on vuoden 1998 ennätyksen rikkoutuminen hyvin epävarmaa. No, muutaman kuukauden kuluttua jo nähdään, mikä on mahdollista ja mikä ei.
El Niño on kuitenkin nyt hiipumassa. Tämä ilmenee siinäkin, että päättynyt kesäkuu oli vain hiukan lämpimämpi kuin viimevuotinen, eli edellinen ennätyskesäkuu. Ensi vuosi tuskin enää nousee ennätyslämpimäksi.
Myös Suomen Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhonen toteaa, että tällä hetkellä El Niñon vaikutus on tällä hetkellä heikko. Tämänhetkinen lämpeneminen johtuu pääasiassa kasvihuonekaasuista, hän sanoo Ylen haastattelussa.
Hmmm... Tyynenmeren merentutkimuslaitokset ovat jo julistaneet La Niña -olojen syntyneen, mutta ehkä tutkimusproessori Korhonen ei ole lukenut tuoreita tilastoja.
NOAA:n tilastoista ilmenee myös, että ilmasto oli tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana keskimäärin 1,5 astetta lämpimämpi kuin esiteollisena aikana. Luku on siinä mielessä tärkeä, että Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa valtiot asettivat tavoitteekseen, ettei maapallon ilmaston anneta lämmetä 1,5 astetta enempää.
Kuten jo aiemmin totesin, meillä ei ole luotettavaa tilastotietoa globaalista keskilämpötilasta 1800-luvulta puhumattakaan sitä aiemmista vuosisadoista tai -tuhansista. Meillä toki on erilaisia ja ehkä luotettaviakin paikallisia tutkimustuloksia lämpötilamuutoksista. Ne kertovat yksiselitteisesti sen, että lämpötilat ovat aina vaihdelleet. Välillä on ollut nykyaikoja lämpimämpää ja välillä kylmempää. Vaihtelu on ollut luonnollista. Niinpä minä voisin hyvin arvata, että viime vuoden tai vuoden 1998 keskilämpötila voisi olla asteen tai kaksikin matalampi verrattuna vaikka lämpöihin 6000 - 5000 vuotta sitten, mikä ajanjakso kuuluu myös esiteolliseen aikaan. Tämä johtaa tietysti kysymykseen, mikä on se normaalilämpötila, johon muutosta pitäisi verrata, ja johon lämpötila vihreän ideologian mukaan pitäisi stabiloida. Siihen viime jääkauden jälkeisen kylmimmän vuosituhannen kylmimpään vuosisataanko, jollaisia 1600- ja 1700-luvut täällä pohjoisessa saattoivat olla?


maanantai 18. heinäkuuta 2016

Nelikymmenvuotiaan ilmastokirjan herättämiä ympäristöajatuksia

Kirjoittaja Antero Järvinen

Stephen H. Schneiderin ja Lynne E. Mesirowin kirjan ”The Genesis Strategy. Climate and Global Survival” ilmestyminen vuonna 1976 osui nuoruuteeni, jolloin ympäristöasiat olivat ensimmäistä kertaa Suomessa voimakkaasti esillä. Vaikka nämä tapahtumat ovat ihmisiässä kaukaisia, muistan ne kuin eilispäivän. Vuonna 1970 vietettiin Euroopan luonnonsuojeluvuotta, jonka yhteydessä kiersimme kaveriporukalla ovelta ovelle myymässä postikortteja maakotkan suojelun hyväksi, 1979 osallistuin tulevan vaimoni, Leenan, ja monien muiden luontoliittolaisten kanssa ydinvoimanvastaiseen mielenosoitukseen Helsingissä jne. Leena oli menossa Koijärvellekin, mutta asetti aikaisemmin sopimamme treffit etusijalle. Nyt olisimme valmiit marssimaan ydinvoiman puolesta tuulivoimaa vastaan.

Kuva 1. Professori Stephen H. Schneider (1945-2010)
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009.
Ympäristöliike radikalisoitui 1970-luvulla, mistä monet perinteisen luonnonsuojelun veteraanit pahoittivat mielensä. Tuon ajan murheisiin kuuluivat ihmisen aiheuttama maailmanlaajuinen ympäristötuho, luonnonvarojen ja energian loppuminen (mm. kirja The Limits to Growth, 1972) sekä ilmaston kylmeneminen ja jääkauden paluu nälänhätineen. Kuriositeettina mainittakoon, että vain neljä vuotta The Limits to Growth –kirjan julkaisemisen jälkeen sen sponsori, Rooman Klubi, kiisti sen sisällön. Klubi sanoi, että kirjan johtopäätökset olivat vääriä ja että he olivat johtaneet kansalaisia tarkoituksella harhaan herättääkseen huolta luonnonvaroista (ks. Julian Simonin.kirja The Ultimate Resource 2, 1996, sivu 49).

Genesis-kirjaa ei tietääkseni koskaan suomennettu eikä Suomessa esitelty, minkä vuoksi se jäi meillä vähälle huomiolle ja vaipui unholaan. Maailmalla se kuitenkin herätti kiivastakin keskustelua. Yritän osaltani paikata tämän ajatuksia herättävän ja hyvin kirjoitetun teoksen sivuuttamista ilmestymisaikanaan.

Genesiksen anti nykypäivän lukijalle


Päätekijä Schneider (Kuva 1) oli Stanfordin yliopiston ympäristöbiologian professori, ilmastotutkija, ympäristöaktivisti ja saman yliopiston biologian professorin Paul Ehrlichin (s. 1932) sielunveli. Genesis-kirjan alussa Schneider kiittääkin Ehrlich’iä vuolaasti. Ehrlich kirjoitti väestöräjähdyksen vaaroista myyntimenestyskirjan (The Population Bomb, 1968), jossa hän mm. ennusti Englannin häviävän kartalta vuoteen 2000 mennessä. Hän oli perustamassa myös väestön nollakasvuliikettä (The Zero Population Growth Movement). Ehrlich sanoi: “Vuoden äidiksi pitäisi valita steriloitu nainen, jolla on kaksi adoptoitua lasta.” Väittelin aikanaan pikkusiskoni kanssa tästä ajatuksesta, josta hän ei pitänyt lainkaan. Toisena kuriositeettina mainittakoon, että 1970-luvulla Kiina vastusti kiihkeästi väestönkasvun kontrolloimista, koska imperialismin vastaiseen taisteluun tarvittiin lisää väkeä (Kiinassa harjoitettiin yhden lapsen politiikkaa 1979-2015). Neljässä vuosikymmenessä Kiina on kasvanut maailman imperialistisimmaksi valtioksi.

Kuva 2. Schneiderin ja Mesirowin kirjan 
The Genesis Strategy. Climate and Global
Survival
 (1976) kansilehti. 
Plenum Press, 419 sivua.
Kirjan otsikon genesis-sana viittaa kaiken alkuun tai syntyyn. Suora suomennos olisi kutakuinkin ”Alkustrategia. Ilmasto ja globaali selviytyminen” (Kuva 2). Schneider kuitenkin tarkoittaa genesiksellä varustautumista pahojen päivien varalle Vanhan testamentin Mooseksen kirjan hengessä, jossa Josef neuvoi faaraota varastoimaan ruokaa nälänhädän varalta.

Eräs arvovaltaisimmista Genesiksen kriitikoista oli aikansa merkittävimpiin klimatologeihin kuulunut saksalais-yhdysvaltalainen Helmut Landsberg (1906-1985), jota Schneider siteeraa kirjassaan paljon ja myönteisesti. Landsberg, joka tutki mm. urbanisaation ilmastovaikutuksia (kirja Urban Climate, 1981) ja kirjoitti vuosikymmeniä käytössä olleen klimatologian oppikirjan (Physical Climatology, 1. painos 1941), piti monien muiden kollegoidensa tavoin ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen riskejä vähäisinä ja Schneiderin suosimia tietokonepohjaisia ilmastomalleja epäluotettavina. Vuonna 1976 Landsberg kirjoitti: ”Ilmaston syy-seuraus –suhteet tunnetaan vasta alkeellisesti; siksi sekä lyhyen että pitkän aikavälin ennusteita vaivaa suuri epävarmuus. Eikö tämän tulisi vakuuttaa meitä siitä, että ainakin tiedeihmiset pitäisi lähettää televisiokameroiden edestä takaisin laboratorioihin ja tutkimuksen pariin parantamaan tietämystään.”

Ilmaston kylmeneminen oli 60-luvun lopun ja 70-luvun huolia, sillä vuoden 1940 jälkeen maailma oli kulkenut viileämpään suuntaan. Aiheesta ilmestyi kirjoja (mm. Lowell Ponten The Cooling samana vuonna, 1976, kuin Schneiderin kirja) ja se oli johtavien ulkomaisten aikakausi- ja tiedelehtien kansikuvajuttuna. Science Digest –lehdessä (1973) kerrottiin, että tiedemiesten keskuudessa ollaan yksimielisiä, että jääkauteen on syytä valmistautua. BBC teki jääkaudesta varoittavan The Weather Machine –dokumentin 1974. New Scientist –lehden toimittaja Nigel Calder sanoi 1975: ”Uusi jääkausi on ydinsodan ohella ihmiskunnan massakuoleman ja kurjuuden todennäköinen syy.” Samana vuonna Reid Bryson, kuuluisa ilmakehätutkija ja meteorologi, vakuutti New York Times –lehden haastattelussa, että kylmeneminen oli väistämätöntä ja että tuhanteen vuoteen ei oltu koettu samanlaista kylmenemistä kuin parina menneenä vuosikymmenenä. Toinen arvostettu klimatologi J. Murray Mitchell oli kylmäpäinen sanoessaan 1976: “Medialle ennusteiden vaihtelevuus on hauska tilanne. Aina kun tulee kylmäaalto, he etsivät haastateltavaksi jonkun jääkausikoulukuntalaisen ja julkaisevat hänen teoriansa, kun tulee lämpöaalto, he kääntyvät maapallon lämpökuolemakoulukuntalaisten puoleen.”

Tammikuussa 1975 julkaistun Yhdysvaltain Tiedeakatemian raportin ”Understanding Climate Change: A Program for Action” mukaan ”vakava maailmanlaajuinen kylmeneminen voi kohdata maapalloa sadan vuoden kuluessa”. Siis aikavälillä 1975-2075. Lämpötilan kehitystä sadan vuoden päähän on edelleen mahdotonta ennustaa luotettavasti. Jos viimeaikainen lämpeneminen on ollut pääasiassa luonnollisen vaihtelun aiheuttamaa, lämpötila voi laskea lähitulevaisuudessakin kuten esimerkiksi Ogurtsov ym. (2015) osoittavat.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Pari tieteellistä ja yksi populistisempi näkökulma ilmastonmuutokseen.

Yksi aikamme maineikkammista ilmastotutkijoista, professori Richard Lindzen, on pääosassa alla olevalla lyhyellä englanninkielisellä videolla, jota minulla ei valitettavasti ollut aikaa tekstittää suomeksi.

Muutamassa minuutissa hän käy melko kansantajuisesti läpi ne asiat, joista ilmastotutkijat ovat pääosin yksimielisiä. Videon loppupuolella sitten selviää, mitkä tahot lietsovat sitä, mitä minä kutsun ilmastopanikoinniksi tai -propagandaksi, ja miksi he niin tekevät.



Sanoisin, että viivan vetäminen ainakin osaan kategoria yhteen kuuluvien ilmastotutkijoiden ja kategoria kolmen välille voi joskus olla vaikeaa. Niin paljon nuo tahot ovat toisistaan riippuvaisia, ja siksi ilmastotutkimus on valitettavasti politisoitunut rajusti ja sen kautta menettänyt uskottavuuttaan parin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Ehkä videon kovin sanoma alkaa kohdassa 2'44''. Sitä vastaan ei kai edes kukaan konsensususkovainen voi väittää, kun jopa IPCC on asiasta samaa mieltä.


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Aurinkovoimalla edelleen menekkivaikeuksia Helsingissä.

Olen viimeisen vuoden aikana tarkastellut muutamaan kertaan aurinkovoiman kehittymistä Suomessa. Esimerkkinä olen käyttänyt Helsingin energian, Helenin, Suvilahden ja Kivikon
Kuva 1: Kivikon aurinkopaneeleja kopioituna Helenin sivuilta
aurinkovoimaloita. Ensin mainittu on ollut toiminnassa viime vuoden huhtikuusta alkaen ja jälkimmäisen myyntityö aloitettiin vuosi sitten kesäkuussa.

Ensimmäisessä kirjoituksessani todistin, että kuluttajan ei ainakaan taloudellisin perustein kannata vuokrata aurinkopaneelia Heleniltä. Muiden kirjoitusten - mm. täällä - ihmettelyn aiheena on sitten ollut se, että lippulaivatuotteen, Kivikon, paneelit eivät löydä kuluttajia edes Helsingin vihreästä kuplasta. Noihin asioihin ei ole tullut muutosta, joten en niihin enää puutu. Alla kuitenkin ajantasainen kuva Kivikon paneelien vuokraustilanteesta. Edes paras aurinkovoiman tuotantoaika näin kesällä ei näytä myyntiä parantaneen.

Kuva 1: Kivikon vuokratut paneelit 6.7.2016

Kun vuokraus takeltelee, näyttää Helen muuttaneen 700 paneelia ns. "ympäristösähköpaneeleiksi". Helenin sanoin: "Kun valitset Ympäristösähkön,  saat 100 % uusiutuvaa energiaa, jossa aurinko-, tuuli- ja vesisähkön osuus vuorottelevat. Tuotanto mukailee sääolosuhteita. Saat aurinkosähköä, kun aurinko paistaa ja tuulisähköä tuulisella säällä. Vesisähkö täydentää tuotantoa." No, tosiasiassa kuluttaja saa sopimuksesta riippumatta sitä sähköä, mitä töpselistä tulee, ja siinä mukana on tietysti myös ydinvoimalla ja lauhdevoimalla tehtyä sähköä tasan siinä suhteessa, kuin sitä verkossa on. Kuluttajaviranomainen on kuitenkin hyväksynyt em. tavan markkinoida mukaekosähköä, joten ei siitäkään enempää.

Tarkastellaan kuitenkin vähän tarkemmin Helenin uutta ympäristösähkötuotetta. Sen ostava maksaa sähköstään 6,67 senttiä kilowattitunnilta. Oletan tuon hinnan pitävän verot sisällään. Energiaviraston mukaan täsmälleen sama verollinen sähkö on Suomessa tänä vuonna maksanut pörssisähkönä (ml. myyjän marginaali) 3,95 senttiä/kWh ja toistaiseksi voimassa olevilla sopimuksillakin keskimäärin 5,48 s/kWh. Jos asiaa katsotaan vaikkapa rivitalossaan 18000 kilowattituntia vuodessa kuluttavan asiakkaan koko vuoden sähkölaskun kannalta, maksaa pörssisähkö noin 700 euroa (+ sähkönsiirtomaksut veroineen) ja vastaavasti Helenin ympäristösähkö lähes 1200 euroa - siis 488 euroa enemmän. Helenin ympäristösähkö saattaa olla Suomen kalleinta verkosta saatavaa sähköä, sillä sen hinta ylittää jopa toimitusvelvollisuussähkön hinnan.


maanantai 4. heinäkuuta 2016

Se, mikä menee ylös, tulee myös alas

Edellisestä alemman troposfäärin lämpötilakatsauksesta on jo neljä kuukautta. Tuo viime helmikuun katsaus näytti osuvan alemman ilmakehän El Nino -piikin kohdalle, sillä silloin mitattiin korkeimmat kuukausikohtaiset poikkeamat. Neljä kuukautta tuon jälkeen voi oikeastaan summata kehityksen yhteen vanhaan fraasiin: "Se, mikä menee ylös, tulee myös alas." Lähes vapaassa pudotuksessa ovat anomaliat nimittäin olleet.

Globaalisti helmikuusta kesäkuuhun on pudotusta 0,5 astetta. Suurimmat pudotukset on nähty arktisella alueella (-0,8 °C) ja tropiikissa (-0,7 °C). Pienimpiä pudotukset olivat Antarktikalla (-0,16 °C) ja eteläisen pallonpuoliskon ekstratropiikissa (-0,28 °C), joiden lämpötiloihin nyt jo hiipunut Nino-ilmiö näytti vaikuttaneen vähiten.

Olen yllä olevat tiedot laskenut RSS-satelliittisarjan TLT-taulukosta, jota olen perinteisesti käyttänyt. Kävin myös hakemassa toisen satelliittisarjan, UAH:n, havainnot, jotka näyttävät hyvin samanmukaisilta. Alla graafina molempien globaalit arvot yhdessä erään ilmastomallinnussarjan keskiarvon kanssa. Todettakoon, että tuon punaisella piirretyn ilmastomallinnuksen trendi näyttää noin kymmenkertaista lukemaa verrattuna mitattuihin arvoihin, mutta EU:ssa ja Suomessa tehdään ilmastopolitiikkaa edelleen siihen luottaen.

Kuva 1

Pudotus ei jatkune yhtä jyrkkänä tämän vuoden jäljellä olevina kuukausina, mutta pudotusta niinäkin tulee, jos itäisen Tyynenmeren virtaukset toimivat siten kuin ennustetaan. Eli ollaan menossa kohti La Nina -tilaa, jonka pituudesta ei kukaan taida tarkasti tietää. Keskeisiä jännityksen aiheita ovat tietysti sukelluksen syvyys ja kesto, jotka mm. ratkaisevat sen, palautuuko lineaarisella regresiolla laskettu lämpenemistauko joskus ensi vuonna tai seuraavana ja yli 20 vuoteen venyneenä.


perjantai 1. heinäkuuta 2016

Mannerheim, Taalas ja johtajuus kriiseissä

Kesätoimituksilla on pulaa jutuista nyt, kun Brexit ei tuonutkaan heinäsirkkoja, ruttoa ja muita maailmanlopun enteitä eteemme. Yleisradiomme on löytänyt positiivisen sankaritarinan lohduttamaan lukijoitaan. Ilmatieteen laitoksen entinen pääjohtaja Petteri Taalas, joka siirtyi vuoden vaihteessa Maailman meteorologisen järjestön (WMO) pääsihteeriksi, on löytänyt itsestään Puumalassa lomaillessaan Mannerheimiin rinnastettavaa johtajuutta. Ylen juttu löytyy tästä linkistä: ”Nyt tulleet pakolaismäärät ovat vasta pientä alkusoittoa” – Ilmastonmuutoksen torjunta on otettava tosissaan.

Petteri Taalas Ylen jutun kuvituksessa
Katsotaanpa muutamien leikkeiden avulla, miten Taalaksesta tehdään marsalkkaa.
Osa maailman kriiseistä on ilmastopohjaisia ja niiden vaikutukset heijastuvat nopeasti myös Eurooppaan. Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas johtaa huippuvirassaan ilmastonmuutoksen torjuntaa globaalilla tasolla. 
Tjaah... Mitä tarkoitetaan ilmastopohjaisella kriisillä? On selvää, että voimakas taifuuni tai hurrikaani voi aiheuttaa paikallisen kriisin, kuten katastrofeja käsittelevistä tietokannoista ja tilastoista voimme lukea. Samoin on satunnaisen kuivuuden ja muidenkin keskimääräisestä poikkeavien ilmastollisten poikkeamien suhteen. Niistä kuitenkin on selvitty aiempaa paremmin lähinnä sen vuoksi, että olemme teollisen kehittymisen ansioista kyenneet rakentamaan kestävämpiä taloja ja muuta infrastruktuuria. Lisäksi pystymme reagoimaan ilmastollisiin uhkiin sekä ennakoivasti että reaktiivisesti aiempaa paremmin kehittyneen havaintoverkostomme, tiedonsiirtokykymme, liikkumiskykymme ja parantuneen varallisuutemme ansiosta. Eikä noiden ääri-ilmiöiden trendeissä näy merkittäviä muutoksia mittaushistoriamme aikana.

Mutta Taalas ei taida puhua tästä asiasta. Hänen agendansa on ikiaikainen ilmastonmuutos, jonka torjuntaa hän ei hallintobyrokraattina edes johda, vaikka istuukin YK:n alaisen poliittisen meteorologisen järjestön johdossa.
Johtamiseen hän ottaa oppeja Mannerheimilta.
Vai että ihan Mannerheimilta! Nyt kiinnostukseni heräsi. Haluan tietää, miten Taalas soveltaa Mannerheimin oppeja ilmastonmuutoksen torjuntaan!
Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen mukaan ilmastonmuutos on ollut keskeinen tekijä esimerkiksi arabimaailman konflikteissa. Pahan kuivuuden koettelemissa maissa ruuan hinta nousi korkealle ja osaltaan aiheutti ihmisissä tyytymättömyyttä ja kapinallisuutta.
Hmmm... Tämä ei ainakaan tullut Mannerheimilta. Eikä varmaan muiltakaan kokeneilta sotilailta tai edes nykyajan konfliktintutkijoilta. Olen itse ollut pitkään töissä arabimaissa ja nimenomaan konflikteja siellä havainnoimassa. Ilmastonmuutos ei ollut minun havaintojeni mukaan edes pieni syy niihin muutamaan kymmeneen isompaan ja pienempään konfliktiin, joita viimeisen 20 vuoden aikana olen alueella havainnut. En silti kiistä, etteikö ilmasto olisi hitusen arabimaailmassakin vaihdellut, kuten se on vaihdellut kaikkialla ikiajat.