sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Miten kehittää Ilmastorealismia?

Vuosi on lähes vierähtänyt. Olen käsitellyt monia aiheita vuonna 2012. Olen iloinen siitä, että lukijamääräkin on ollut tasaisessa kasvussa. Kiitos siitä kaikille teille!

Tiedän hyvin, mitkä jutut ovat olleet luetuimpia. Mutta en tiedä sitä, mitä aiheita Sinä haluaisit käsiteltävän. Enemmän tieteellisten tutkimusten kansantajuisia selostuksia vai enemmän ilmastopolitiikan asioista? Ehkä kaipaisin vinkkejä myös aiheiden käsittelytapaan. Lisää huumoria? Vieläkin pelkistetympiä juttuja? Vaiko tarkempaa analyysia?

Olisin kiitollinen parannusehdotuksista. Siis käytä kommentointimahdollisuutta. Lupaan lukea jokaisen ehdotuksen huolellisesti.

Minkä vuoden 2012 aikana kirjoitetun jutun lukemisesta Sinä pidit eniten? Ja onko Sinulla jotain sellaista erityistä aihetta, josta haluaisit lukea vuonna 2013 vielä paremman jutun?

Hyvää Uutta vuotta ja parempaa ilmastoa kaikille Ilmastorealismia-blogin lukijoille!

Mikko

torstai 27. joulukuuta 2012

Beaufortinmereltä kylmää kyytiä ilmastouskovaisille

Uusi kanadalainen tutkimus, joka on julkaistu Biogeosciences-julkaisussa, kertoo Beaufortin meren lämpötilan, suolaisuuden ja jääpeitteen vaihdelleen melko paljon viimeisten 150 vuoden aikana. Nykyinen jääpeitteen vuotuinen kesto - siis vuosittaisen jääpeitteen aika - on keskimääräistä tasoa. Tutkimus on tehty rekonstruoimalla panssarilevien esiintymiä merenpohjan sedimentissä.

Vieressä olevan kuvan kohta B kuvaa merijään peitteen vaihtelua alueella 150 vuoden aikana. Sen mukaisesti jääkansi on viime vuosina peittänyt merta yli kahdeksana kuukautena vuodessa, mikä on hieman pitkäaikaista keskiarvoa enemmän.

Viime vuosina arktisen alueen jääpeitteen määrä on ollut poikkeuksellisen vähäinen Atlantin puoleisilla alueilla. Tämä on tietysti heijastunut myös mitattuihin ilman lämpötiloihin alkaen Grönlannista päätyen Novaja Zemljaan. Nyt julkaistu tutkimus ei siis kerro vastaavasta ilmiöstä läntisemmän Arktikan osalta. Jostain syystä Euroopan puoleinen Jäämeri on lämmennyt, mutta Pohjois-Amerikan puoleinen osa ei ole sitä tehnyt.

Jos kyse olisi ilmastollisesta asiasta - siis ilmaston lämpenemisestä - voisi ajatella Arktikan lämpenevän niin idässä kuin lännessä yhtälailla. Mutta näin siis ei ainakaan jääpeitteen osalta ole tapahtunut. Näyttää siltä, että Atlantilta on saapunut voimakas lämpimän veden pulssi, joka on nostanut Norjanmeren, Barentsinmeren ja Karanmeren lämpötiloja niin paljon, että jäätyminen siellä on merkittävästi hidastunut, ja Arktisen alueen merijään peite on jo yli viiden vuoden ajan ollut selvästi alle aiempien vuosikymmenien keskiarvon. Mutta läntisellä Jäämerellä tätä jääpeitteen vähenemistä ei ole havaittu. Pikemminkin päinvastoin siellä ja Beringin salmen tuntumassa jääpeite on ollut jopa ennätyksellistä. Samoinhan on ollut myös koko Etelämantereen alueella.

Vasemmalla satelliittiaikana mitattu pohjoisen jääminimi ja
oikealla nykyinen tilanne. Jään vähyys Skandinavian pohjois-
ja koillispuolella on silmiinpistävää. Muualla Arktikalla jään
puutetta ei havaitse.
Tämä tutkimus on masentava niille, jotka toivoivat luoteisväylän pysyvää avautumista ilmastonmuutoksen seurauksena. Se kyllä kertoo, että luoteisväylä olisi ollut avoimempi useina vuosina menneisyydessä, mutta se ei anna lupausta pysyvästä avautumisesta - siis aina jäättömästä Beaufortinmerestä. Ja epäsuorasti se vihjaa siihen, että Jäämeren viime vuosien jääkato johtuu enemmän Atlantilta tulevan merivirran - Golf-virran - vaihtelusta, kuin ilmastollisista asioista.

Mutta tämä on aika luonnollista, sillä meriin sitoutunut lämpö lopulta säätelee kaikkea muutakin - jääpeitteitä ja meriä lähellä olevien maa-alueiden ilmastoakin. Valitettavasti ilmastotutkimus tuntee edelleen hyvin huonosti merivirtojen vaikutuksia ilmastoon.

Todettakoon vielä lopuksi, että tässä tutkimuksessa havaitut jääpeitteen, meriveden lämpötilan ja sen suolaisuuden vaihtelut eivät korreloi mitenkään ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kanssa. Tästä johtuen tutkimuksesta ei taida olla hyötyä IPCC:lle tai muillekaan ilmastopaniikkia lietsoville tahoille.






keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Muutama jäätävä kysymys ilmastolain tarpeesta

Ympäristöministeri Ville Niinistö
Kataisen hallitusohjelman mukaan tavoitteena on tehdä tulevaisuuden Suomesta hiilineutraali yhteiskunta, nostaa Suomi ympäristöteknologian ykkösmaaksi ja kehittää Suomesta maailman ympäristötietoisin kansakunta. Ilmastolain säätämisestä on jo tehty esiselvitys. Ympäristöjärjestöt ovat lähteneet lobbaamaan ilmastolain sisältöäkin. On siis selvää, että ilmastolakia valmistellaan tosissaan vuonna 2013. Vihreiden tavoitteena lienee saada vahva laki päätöskuntoon jo ensi vuoden aikana.

Ympäristöministeri Ville Niinistö otti kantaa sekä esiselvitykseen että Polttava kysymys -kampanjan kunnianhimoiseen lakiehdotukseen. Minulla olisi kuitenkin muutama perusjärkevä kysymys, joihin en ole nähnyt vastauksia sen paremmin näissä kannanotoissa kuin muussakaan keskustelussa ilmastolaista. Mielestäni ne ovat niin perustavanlaatuisia, että niihin tarvittaisiin vastaus jo harkittaessa lain tarvetta. Siispä kysymyksiin:


  1. Mikä on suomalaisten osuus viime vuosikymmeninä havaitusta globaalista 0,3-0,4 asteen ilmaston lämpenemisestä? Asteen tuhannesosia vai kymmenestuhannesosia? Miten asia on laskettu?
  2. Monellako asteen kymmenestuhannesosalla tulevan ilmaston oletettua lämpenemistä aiotaan tällä lailla torjua? Miten tulokset aiotaan mitata?
  3. Miten on laskettu tulevan oletetun lämpenemisen ja sen efektiivisen torjunnan nettohyödyt Suomen kansantaloudelle? Kuinka paljon maksamme lämpenemisen torjunnasta vuosittain? Paljonko olisivat oletettuun lämpenemiseen sopeutumisen kustannukset verrattuna torjuntaan?
  4. Maailman maiden joukossa on monia lähes hiilidioksidipäästöttömiä maita. Kärkipäässä ovat mm. Mali, Kongo, Tsad, Afganistan, Somalia, Eritrea ja Haiti. Mikä näistä olisi syytä ottaa esikuvaksemme ilmastonmuutoksen torjunnassa?
Ehkä lopetan kysymykset tähän, vaikka mielessäni olisi ollut vielä monta muutakin epäilystä ilmastolain tarpeesta ja sisällöstä. Ne olisivat liittyneet enemmän maailman pohjoisimman kansakunnan selviytymismahdollisuuksiin alati luonnollisista syistä muuttuvan ilmaston oloissa sekä verotuksellisten menetelmien vaikutuksiin auringon toimintaan ja lämpöä siirtäviin merivirtoihin. Nimittäin Suomen nousu nykyiselle tasolleen on perustunut hyvin paljon hiilipohjaisten polttoaineiden käyttöön energiantuotannossa. Ennen 1800-lukua Suomikin oli lähes hiilineutraali yhteiskunta. Ja 1600-luvun nälkävuosina kolmasosa kansasta menehtyi ilmaston pienen kylmenemisen seurauksena. Marginaalimme ilmaston suhteen siis on aika vähäinen, eikä Suomen oloissa lämpeneminen taida olla todellinen uhka.

Ihan lopuksi täytyy vielä esittää viimeinen kysymys: Paljonko viimeisen 16 vuoden aikana havaitusta olemattomasta ilmaston lämpenemisestä pitäisi leikata?

Suosittelen yhteydenottoa kansanedustajaasi. Jos hänellä ei ole vastauksia yllä oleviin kysymyksiin, ei hänellä ole perusteita myöskään ilmastolain säätämiseen. Siispä kannusta kansanedustajaasi perusjärkevään toimintaan myös ilmastolain käsittelyssä.

torstai 20. joulukuuta 2012

Mistä lisää uhkia ilmastokatastrofiin?

YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, seuraavan ja vuonna 2013 julkaistavan viidennen arviointiraportin (AR5) luonnos vuodettiin viime viikolla nettiin. Olen lukenut kovin pettyneenä tuota raporttiluonnosta. Iso osa (monia satoja sivuja) siitä on vielä lukematta. Pettymykseeni on syynä yksinkertaisesti se, että luonnoksesta näyttäisivät puuttuvan kokonaan uudet uhkakuvat, ja vanhojenkin uhkien osalta IPCC näyttää peruuttavan. Mistäs minä ensi vuonna kirjoitan, jos ilmastokatastrofia ollaan peruuttamassa?

IPCC:n AR5 luonnos kuva 1-4. Animaatio Ira Glickstein.
Aika hämmentävä kokemus oli löytää vieressä oleva kuva raportin ensimmäisestä luvusta. Kyseessä ovat IPCC:n aiemmissa raporteissa esitetyt maapallon keskilämpötilaennusteet eri mallien mukaan. Mustilla neliöillä on merkattu eri tahojen mittaamat keskilämmöt. Kuvaan lisätystä animaatiosta näkyy selvästi se tosiasia, että IPCC:n ennusteet ovat menneet pahasti pieleen. Ne ovat ennustaneet moninkertaista lämpenemistä verrattuna viimeisen 22 vuoden aikana toteutuneeseen 0,12-0,16 asteen keskilämpötilan nousuun. Ja viimeisen 16 vuoden aikana nousua ei ole tapahtunut yhtään IPCC:n mukaan. Missä siis tietokonemallien lisäksi luuraa se katastrofaalinen lämpeneminen, jota meidän pitäisi torjua valtavilla energiaveroina ja päästömaksuina kerätyillä rahamäärillä?

Kun fiksuimmille IPCC-tutkijoille selvisi jo 5-6 vuotta sitten, että ilmasto on lopettanut lämpenemisen tai ainakin ottanut tauon siinä, ryhdyttiin puhumaan lämpenemisen sijaan ilmastonmuutoksesta. Sen sisällöksi keksittiin hurjistuvat myrskyt, lisääntyvät kuivuudet, tulvat ja muutkin raaatulliset vitsaukset. Oikeastaan kaikkien normaalien ääri-ilmiöiden piti edelleen äärevöityä ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen seurauksena siitäkin huolimatta, että lämpeneminemistä ei ole havaittu.

Tältä osin tekeillä oleva arviointiraportti suorastaan lässähtää. Se nimittäin peruuttaa jokseenkin kaikissa asioissa verrattuna edelliseen neljänteen arviointiraporttiin, joka teki ihmisestä syyllisen sääilmiöiden äärevöitymiseen. Viidennen arviointiraportin luonnoksen viesti nimittäin on se, että sään äärevöitymisestä ei ole uskottavia ja yleisesti hyväksyttyjä havaintoja. No miten niitä voisi ollakaan, kun ilmasto ei edes lämpene?

IPCC:n poliittisella johdolla on siis vielä paljon tekemistä, ennenkuin viides raportti voidaan julkaista. Jotenkin siihen on saatava uusia katastrofiaineksia, sillä muuten länsimaiden veronmaksajat saattavat kyseenalaistaa tuhansien miljardien ilmastoverot ja niillä tehtävät tulonsiirrot kehitysmaihin. Jollain tavalla pitäisi ylläpitää ikiaikaista pelkoa taivaan putoamisesta niskaamme, ellemme uhraa säännöllisesti maailman pelastamiseksi. Uusi jääkausi ilmaston lämpenemisen seurauksena olisi tietysti houkutteleva uhkakuva, mutta sitä käytettiin 1970-luvulla, ja liian moni taitaa muistaa tuon huijauksen.

Auta IPCC:tä ja koeta keksiä jokin uusi ilmastokatastrofiaines tämän kirjoituksen kommenttiosuuteen. Lupaan lähettää parhaan ehdotuksen IPCC:n puheenjohtajalle, rautatieinsinööri Rajendra Pachaurille, ja tiedoksi toimitan ehdotuksen myös Ilmatieteenlaitoksemme pääjohtaja Taalakselle sekä uutta ilmastolakia veroineen valmistelevalle ympäristöministeri Ville Niinistölle.



keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Uutta tietoa uhkaavasta merenpinnan noususta - pelastukoon, ken voi.

Olen useammassa aiemmassa kirjoituksessani väittänyt, että merenpinta ei ole tällä vuosituhannella noussut ollenkaan tai vain hyvin vähän. Nyt tuli tukea aika arvovaltaiselta taholta, Yhdysvaltain sää- ja valtamertentutkimusorganisaatiolta (NOAA). Sen julkaisema tutkimus "The Budget of Recent Global Sea Level Rise" kertoo samansuuntaisista havainnoista. 

NOAA:n tutkimusryhmä arvioi merenpintaa vuosien 2005-2012 aikana tehtyjen mittausten perusteella. He laskivat kaksi arviota eri menetelmillä. Ensimmäisessä menetelmässä käytettiin satelliittiperusteista (Jason1-2) korkeusmittausta ja toisessa valtamerten lämpötilan sekä painovoimakentän mittausta. Käytännössä nämä menetelmät ovat toisistaan riippumattomia.

Korkeusmittausmenetelmän tulokset kertoivat merenpinnan nousseen 1,3 millimetriä vuodessa. Satelliiteista tehtävissä korkeusmittauksissa on ongelmia, joista kerron vähän myöhemmin lisää.

Erittäin mielenkiintoinen ja kaiketi ensimmäistä kertaa käytetty menetelmä oli yhdistää Argo-poijujen mittaama valtamerien lämpötila- ja suolaisuustieto GRACE-satelliittien mittaamaan painovoimatietoon. Tuo menetelmä antoi tuloksen 1,1 millimetriä vuodessa.


Kuvan lähde: Wikipedia
Merenpinnan tasosta sitten viime jääkauden päätösvaiheiden vallitsee sikäli yksimielisyys tiedemaailmassa, että kaikki tietävät sen nousseen 120-130 metriä viereisen kuvan mukaisesti. Nousuvauhti hidastui merkittävästi noin 8000 vuotta sitten päätyen siitä alkaen keskimäärin muutamaan millimetriin vuodessa.

Viime vuosikymmeninä on lähinnä ilmastotutkimukseen liittyen väitetty yhä useammin merenpinnan nousun olevan kiihtymässä jopa samanlaiseen vauhtiin kuin jääkauden loppuvaiheissa Euraasian ja Pohjois-Amerikan jäätiköiden sulaessa.

Yleisesti on hyväksytty, että merenpinta nousi viime vuosisadan alkupuolella ja keskivaiheilla noin 1,8 mm/vuosi. Wikipedian mukaan meriveden pinta nousi vuosina 1993-2003 keskimäärin 3,1 mm/vuosi. Pääsyynä tähän nousun kiihtymiseen on pidetty jäätiköiden nopeampaa sulamista ilmaston lämpenemisen seurauksena. Mitä nyt sitten pitäisi ajatella kahdesta mittaustuloksesta, jotka todistavat valtamerten pinnan nousun selvästä hidastumisesta? Eivätkö jäätiköt sulakaan samaan tahtiin kuin ennen? Eikö ilmasto olekaan enää lämmennyt?


Minulle nämä tulokset eivät olleet yllätys. Nimittäin maailman tarkimmin merenpinnan korkeutta mitannut Envisat-satelliitti antoi jo vuosia sitten viereisessä kuvassa esitettyjä tuloksia, joiden mukaan merenpinta ei noussut lainkaan. Nuo mittaustulokset olivat niin räikeässä ristiriidassa ilmastohypetyksen kanssa, että ne jouduttiin muuttamaan (poliittisista syistä) korjauskertoimella merenpinnan nousua osoittaviksi. Viereisessä kuvassa siis on esitetty Envisatin korjaamattoman datan tulokset. Samankaltaista korjauskerrointa on käytetty myös tämän NOAA:n tutkimuksen satelliittikorkeusmittausten raakatulosten korjaamiseen.

Ja sellaista on käytetty myös tässä NOAA:n toisessa menetelmässä. Ilman korjauskerrointa tuolla Argo-poijuihin ja GRACE-satelliitteihin perustuvalla menetelmällä nousu olisi vain 0,3 millimetriä vuodessa - siis ei käytännössä mitään.

Jos merivesi siis nousee nykyisin 0,3-1,3 millimetriä vuodessa, tarkoittaisi se vuoteen 2100 mennessä 2-11 senttimetriä korkeammalla olevaa merenpintaa. Tämä nousu on aika vähäinen verrattuna ilmastotaikauskoisten jopa useiden metrien nousuennusteisiin. Nobel-palkittu Al Gore ja Nasan ilmastoguru James Hansen ovat ennustaneet jopa 600 senttimetrin nousua vuosisadan loppuun mennessä. Aika paljon siis hidastuvan merenpinnan nousun pitäisi kiihtyä, jotta noihin ennustuksiin päästäisiin. IPCC:kin on ennustanut nousuksi noin 60 senttiä. Nykyiseen vauhtiin verrattuna IPCC:n arvio on siis kymmenkertainen.

Suomessa, jossa maan kohoamisvauhti on suurempaa kuin em. merenpinnan nousu, valmistellaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen hengessä uusia ohjeita nousevan merenpinnan tulevaisuudessa kiusaamille alueille. Kuulostaako järkevältä vai Taalakselta?

Mutta nämä NOAA:n tulokset olivat vain empiirisiin mittauksiin perustuvia. Kai meidän ilmastotaikauskoisten on lopulta uskottava paljon luotettavampia tietokonemallinnuksia, jotka kertovat uhkaavista tulvista, rannikkoseutujen miljoonista ympäristöpakolaisista ja hukkuvista saarivaltioista? Joten maksakaamme kiltisti jatkuvasti kasvavia ympäristö-, ilmasto- ja energiaveroja (vast), sillä vain niillä voimme vaikuttaa merenpinnan kiihtyvää nousua hillitsevästi.

H/t THE HOCKEY SCHTICK

Ps. Jos joku haluaa tarkemmin tutustua merenpinnan tason mittaamisen ongelmiin, kannattanee ensin lukea alan huippuekspertin, professori Nils-Axel Mörnerin, tietoisku asiasta. Sen saat aukeamaan selaimessasi täältä.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Ilmastotaikauskon perusteet ja torjunta

New York tulvan alla "uudessa normaalissa"
Mediasta luemme ja saamme katsottavaksemme yhä kattavampia kuvauksia sään jumalien aiheuttamista ääri-ilmiöistä. Kun supermyrsky Sandy huuhtelee New Yorkin merenpintasasolle rakennettuja alueita, kuivuus koettelee aavikoiden laidan asukkaita tai pensaspalot uhkaavat espanjalaiskyliä, meille kerrotaan sään äärevöitymisestä, joka on YK:n pääsihteerinkin mukaan "uusi normaalitila". Lukuisten tutkimuslaitosten tietokonemalleilla operoivat ilmastotutkijat osaavat taustoittaa toimittajien jutut ennusteilla, joissa äärevöityminen jatkuu. Siis vielä paljon pahempaa on tulossa. Kunhan jäätiköt kohta sulavat, tulemme näkemään kymmenien miljoonien ihmisten tuhon sen seurauksena.

Kaikki tämä johtuu ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä, joka sai yhtäkkiä noin 1960-luvulla alkaneen holtittoman elämäntapamme vuoksi aiemmin niin tasapainossa olleen ilmaston lämpenemään. Ainoa keino välttää täydellinen ilmastokatastrofi on lopettaa pahat kasvihuonepäästöt niin pian kuin mahdollista. Viimeisen 20 vuoden ylläpidetty ja vuosittaisten ilmastokokousten aikana kiihtyvä ilmastopropaganda on saanut pääosan ihmiskunnasta uskomaan ilmastosyyllisyyteemme ja taipumaan niihin uhreihin - ilmastoperusteisiin veroihin, tehottomiin ja kalliisiin energiaratkaisuihin, järjettömiin rakentamismääräyksiin jne., joilla katastrofi voidaan välttää.

Chaahk-jumala
Ihmiskunnan historiaa tuntevat saattavat havaita jotain tuttua noissa parissa ylempänä olevassa kappaleessa. Nimittäin uhreilla on sään jumalia lepytelty ennenkin.  Muinaiset mayat uhrasivat poikia ja tyttöjä Chaahk-jumalalle, joka salamamiekallaan kykeni lopettamaan kuivuuden ja pudottamaan sateen pilvistä. Lähes kaikki kulttuurit ovat toimineet samankaltaisesti.

Historiallisesti ja maantieteellisesti paljon lähempänä meitä ovat noitavainot. Nehän usein johtuivat maatalousyhteiskuntien kohtaamista sääongelmista, joihin syyllisinä pidettiin noitia. Kiihkeimmät noitavainot ajoittuvat 1690-lukuun, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla koettiin viime vuosituhannen kylmimmät vuodet. Suomessa suurina kuolonvuosina 1695-1697 koetut erittäin kylmät kesäsäät veivät sadon, ja kenties jopa kolmannes kansastamme menehtyi joko suoraan nälkään tai nälän heikentäminä tauteihin.

Nykyajan noitavainoissa etsitään syyllisiä ilmastonmuutokseen. Heitä ovat autoilijat, sähkön kuluttajat, hiilellä lämmittävät helsinkiläiset, lentomatkustajat ja yleensäkin kuluttajat. Koska siis Linkolan Penttiä ja kehitysmaiden köyhiä lukuunottamatta me kaikki muut olemme syyllisiä ilmastojumalien suututtamiseen, on meidän kaduttava ja parannettava tapamme. Onneksemme meitä nykyajan noitia on liikaa, sillä muuten meidät varmaan uhrattaisiin tai poltettaisiin.

Kun entisajan noita- ja uhrimenoissa ohjaajina olivat papit ja hallitseva luokka, nykyajan menojen ohjaajina toimivat kaiken tietävät vihreät poliitikot ja heiltä tutkimusrahaa kiihtyvään tahtiin saavat ilmastotutkijat. Mitä hurjemman ilmastoennustuksen kykenet julkaisemaan, sitä varmempaa ja suurempaa on tutkimusrahoituksesi. Lisäksi saat pian nopeamman supertietokoneen, jolla on mahdollista tehdä vielä rajumpi ilmastomallinnus. Ilmastotutkimuksesta ja sen ohjaamana erilaisista ilmastonmuutokseen liittyvästä torjunnasta ja sopeuttamisesta on tullut muutamassa vuosikymmenessä tuhansien miljardien eurojen rahavirtaa vuosittain pyörittävä pyhä liiketoiminta, jolle me synnintuntoiset uhraamme kovalla työllä ansaitut ropomme. Aivan samalla tavalla aikanaan noitien jahtaajat saivat palkintoja ruhtinailtaan ja piispoiltaan. Ja näiden lailla erilaiset vihreät gurut julistavat kaukomailla pidettyjen ilmastokokoustensa jälkeen pelastaneensa maailman loitsuillaan jälleen kerran, jotta me maksaisimme taas ensi vuonna.

Meille ihmisille on jostain evoluutiohistoriamme alkuajoista ilmeisesti jäänyt kuvitelma siitä, että pahojen tai hyvien tekojemme kautta jumalat tai luonto rankaisisivat meitä joko pahalla tai palkitsisivat hyvällä säällä. Epäilenpä useamman tämänkin jutun lukijan pelkäävän ukkosmyrskyssä alitajuisen syyllisyyden piinaamana salaman täysosumaiskua. Jokin ajatuksenjuoksussamme siis on ehkä aina altistanut meidät syyllisyyteemme sään ja ilmaston edessä. Ehkä se on jopa geeneissämme? Ilmasto siis on erinomainen perusta taikauskolle.

Kun minä en kuulu tuohon vihreään papistoon enkä siltä ruokaansa saaviin ilmastotutkijoihin, koetan vähän helpottaa seuraavissa kappaleissa synnintuntoasi ja turhaa pelkoasi ilmastojumalan säälimättömyyteen.

Maapallon ilman (punainen) ja merien pintaveden (sininen) lämpötilat
 (vasen asteikko) Hadley Centerin mukaan.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus (vihreä, oikea asteikko)
Ilmasto on aina muutostilassa. Se hakee koko ajan tasapainotilaa, ja joskus se hakee sitä rajustikin, kuten kaoottisilla järjestelmillä on tapana. Mutta ilmasto ei ole tiettävästi koskaan ns. karannut käsistä - siis loputtomasti esimerkiksi lämmennyt tai kylmennyt. Eikä mikään viittaa siihen, että se sitä tekisi nytkään tai ainakaan muutamaan sataan miljoonaan vuoteen.

Maihin iskeneet trooppiset hirmumyrskyt
Tuosta noin vuonna 1850 päättyneestä Pikkujääkaudesta toipuva ilmastomme on hieman kyllä lämmennyt viimeisen 150 vuoden aikana. Mutta tähänkin jaksoon sisältyy kylmempiä ja lämpimämpiä vaiheita. Viimeiset 16 vuotta ovat olleet tasaista menoa. Maapallon merien ja ilmakehän keskilämpötilat ovat olleet poikkeuksellisen tasaisia tänä aikana, vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus pahimpana oletettuna syntinämme on kasvanut tasaisesti. Eikä äärimmäisissä sääilmiöissäkään ole havaittu tilastollisesti merkittäviä muutoksia, kuten voit havaita oheisista kuvaajista. Hiilidioksidin yhteys lämpötiloihin ja äärimmäisiin sääilmiöihin on siis yhtä ilmeinen kuin noitien osuus pikkujääkauteen.

1700-luvulla alkanut valistusaika tieteineen, kouluineen ja teollistumisineen  lopetti myöhäiskeskiajan noitavainot, mutta se ei kyennyt poistamaan aivoistamme säähän liittyvää synnintuntoa. Siksi me tarvitsemme aika-ajoin uusia Lockeja, Kanteja, Chydeniuksia, Smithejä, Voltaireja, Jeffersoneja ja muita, jotka panevat viralta modernin taikauskon papiston, syyllistäjät ja tiedemieslakeijat. 



keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Dohan déjà vu -kokous

Kirjoitin noin vuosi sitten edellisen Durbanin ilmastokokouksen lopputulemasta tiivistelmän. Parin päivän kuluttua loppuvasta Dohan ilmastokokouksesta ei ehkä kannattaisi kirjoittaa mitään? Mutta ajattelin, että lukijaa saattaisi huvittaa, miten paljon nämä ilmastokokoukset muistuttavat toisiaan. Siispä aikaa säästääkseni olen lainannut paloja vuoden takaisesta kirjoituksestani (kursiivilla) ja päivittänyt Dohan kokouksen alustavat tiedot normaalitekstillä.
Durbanin riitaisa ja jatkoajalle venynyt ilmastokokous päättyi 11.12.2011. Kokouksessa sovittiin joistakin asioista. Tosin niistä sovittiin oikeastaan vain se, että tulevissa kokouksissa sovitaan sitten tarkemmin, mistä Durbanissa sovittiin. Durbanin pöytäkirjoja jouduttaneen odottamaan muutamia viikkoja, sillä etelä-afrikkalaisille pöytäkirjan pitäjille taisi jäädä monin osin epäselväksi, mistä sovittiin. 
Kaikki yllä oleva pätenee myös Dohaan korjatuilla päivämäärillä.
YK:n puitteissa nyt kuitenkin aloitetaan neuvotteluprosessi, jonka päämääränä on aikaansaada vuoteen 2015 mennessä sitova ja vuonna 2020 voimaan tuleva sopimus kaikkia maita koskevista kasvihuonepäästöjen rajoituksista. Juuri mistään konkreettisesta tämän vaikeaksi ennakoidun neuvotteluprosessin osalta ei sitten päästy sopuun.
Ei päästäne Dohassakaan, ellei 11. hetken ihmettä tapahdu.
Ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) mukaan voi pitää merkittävänä läpimurtona, kun tähän saakka ilmastosopimusten ulkopuolella olleet maat lupautuivat neuvottelemaan uudesta sitovasta sopimuksesta päästöjen vähentämiseksi. Niinistön mukaan sovun ansiosta maapallon keskilämpötilan nousu pystytään ehkä rajaamaan enintään kahteen asteeseen.
Tuo ensimmäinen virke varmaan toistuu Niinistön Dohan jälkeisessä viestissä - tosin ilman mitään konkretiaa.  Tätä läpimurtoa osin himmentää mm. Intian ympäristöministerin lähtö pois kokouksesta kesken kaiken, Venäjän raju peruutus hiilidioksidipäästöjensä rajoittamisesta, Kiinan passiivisuus asiassa ja Yhdysvaltain aikomus siirtää ilmastoneuvottelut YK-foorumeilta pienempiin piireihin.  Sen sijaan Niinistö korjannee jälkimmäistä osaa lausumastaan ja varoittaa käsistä karkaavasta lämpötilan noususta (4-6 astetta) sekä siitä seuraavista kylmistä jaksoista, hirmumyrskyistä, kuivuuksista, tulvista jne.
Vastineeksi tälle lähinnä EU:n ja pienempien kehitysmaiden ajamalle tavoitteelle sovittiin, että EU, Norja, Sveitsi ja Uusi Seelanti jatkavat yksipuolisesti ensi vuoden lopussa päättyvää Kioton ilmastosopimusta viidellä vuodella. Tämä merkitsee, että Kiotoon sitoutuneiden maiden määrä vähenee huomattavasti, ja Kioto kattaa enää enintään 15 prosenttia koko ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä. Onneksi tästäkin asiasta lopullinen sopiminen jäi ensi vuodelle, joten hallitukset myös EU:ssa voivat vielä harkita asiaa. Todettakoon vielä, että maailman suurimmat hiilidioksidipäästöjen aiheuttajat, Kiina, Intia ja Yhdysvallat, eivät edelleenkään sitoudu rajoituksiin.
Uusi Seelantikin ilmoitti Kanadan ja Venäjän lailla jättävänsä Kioton toisen vaiheen väliin. Niinpä Kioton sopimus taitaa koskea enintään 10-12 prosenttia maailman kasvihuonepäästöjä. Jos  EU, Australia ja muut hölmöt siihen sitoutuvat (toivottavasti eivät), sopimus ei vaikuta ainakaan ilmastoon. Mutta olisihan Kioton II vaiheella tietysti isoja ja poikkeuksetta huonoja vaikutuksia mm. Euroopan taloudelliseen kilpailukykyyn ja velkaantumiseen.
Durbanissa sovittiin, että jo vuosi sitten Cancunissa sovittua YK:n hallinnoimaa ja 100 miljardin dollarin vuosibudjetilla toimivaa ilmastorahastoa ryhdytään kehittämään. Tämä vaatimus oli pienten kehitysmaiden listalla korkealla. Onneksi tämän lähinnä EU:n, Pohjois-Amerikan maiden ja Japanin maksettavaksi aiotun rahaston varojen keräämisestäkään ei päästy minkäänlaiseen ratkaisuun, joten tältäkin osin neuvottelut jatkuvat tulevina vuosina. 
Niinistö kuulemma neuvotteli aiheesta erittäin tärkeiden maiden, Naurun ja Kolumbian, kanssa. Huh! Suomen osuus tuohon rahastoon lienee 110 miljoonan euron tasolla vuosittain. Onneksi asiasta ei päästäne sopuun, mutta valitettavasti Kataisen hallitus lapioi tuon 110 miljoonaa siitä huolimatta Etelä-Koreassa sijaitsevan rahaston pohjattomaan kaivoon, että useat muut maat ovat perumassa aiemmin antamiaan rahoituslupauksia.
Vihreä meppimme Satu Hassi kirjoittaa blogissaan Durbanin kokouksesta seuraavaa: "Tulos on valtava historiallinen läpimurto tai aivan riittämätön sen mukaan mistä näkökulmasta katsoo. Maailmanpolitiikan ja ilmastodiplomatian näkökulmasta mannerlaatat ovat rytisseet uuteen asentoon. Mutta ilmastotieteen näkökulmasta ei ole lähestulkoonkaan varmistettu, että pystytään estämään maapallon lämpeneminen yli kahden asteen. Se on kuitenkin jotenkuten mahdollisuuksien rajoissa."
Jään odottamaan Hassin blogia. Epäilen, että optimismi kahden asteen enimmäislämpenemiseen on haihtunut, ja tilalle on tullut isompi lämpeneminen sekä kaikki äärisäät. Mutta Hassin hormoonitasapaino liikkunee edelleen mannerlaattojen voimalla.
Monien ympäristöjärjestöjen tiedottajat ovat Hassin kanssa hieman eri mieltä. Kansainvälisen WWF:n ilmasto- ja energiaohjelman johtaja Samantha Smith totesi pettyneenä: "He eivät saaneet sopua aikaiseksi (Durbanissa). Kaikki vesitettiin niin, että jokainen saattoi tulla mukaan (loppuasiakirjoihin)."
Ympäristöjärjestöjen tuskin tarvitsee tehdä vanhoihin Durbanin tiedotteisiin muutoksia. No tietysti Durban vaihdetaan Dohaan.
Myös muut järjestöt, muun muassa WWF Suomi, Greenpeace, Luontoliitto, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ja Kirkon ulkomaanapu, muistuttavat, että Kioton sopimuksen jatkon pituus jäi auki. Järjestöt ovat huolissaan siitä, että uuden Kiotoa seuraavan kansainvälisen ilmastosopimuksen käyttöönotto lykkääntyy todennäköisesti 2020-luvulle saakka, eikä päästöjä saada käännettyä laskuun ajoissa.
Ei toivottavasti muutostarpeita.
Hassi ja Niinistö joutunevat siis selittelemään äänestäjäkunnilleen historiallisuutta ja läpimurtoja.
Historiallisuus ja läpimurrotkin ovat jo syötyä kauraa, mutta selittelytarpeita varmasti on. Onneksi Suomessa voi syyttää persuja kaikesta maailmantuhoon viittaavasta.
Durbanin riitelevän vihreän kokouksen puheenjohtajana toiminut Etelä-Afrikan ulkoministeri Nkoana-Mashabane päätti kokouksen sanoihin: "Olemme pelastaneet tänään huomisen". Näihin sanoihin voi kyllä yhtyä. Kokous sentään onnistui torppaamaan 1600 miljardin dollarin ilmastorahastolaajennuksen ja "Maaäidin" oikeuksia puolustavan kansainvälisen oikeusistuimen perustamisen, joiden tehtävinä olisi ollut ilmastoasioista toisin ajattelevien hiljentäminen ja sähkön hinnan kolminkertaistamista haluavan tuulivoimalateollisuuden etujen ajaminen. Muutenkin liki nollatulos - siis sopiminen sopimisesta joskus tulevaisuudessa - mahdollistaa vielä uuden harkinnan kaikesta siitä, mistä oltiin sopivinaan Durbanissa. Kiitämme vielä tästä ennenkaikkea Kiinaa ja Intiaa.
Kiitämme Dohankin tapauksessa Kiinaa ja Intiaa. Ehkä kiitämme lisäksi myös Kanadaa, Yhdysvaltoja ja Uutta Seelantia. Qatarin sheikki varmaan keksii jonkun vastaavan ja unohtumattomaksi jäävän päätöslausahduksen. Ehkä "ins Allah" olisi sopiva sanonta?

En siis usko, että Durbanin ilmastokokous saisi aikaan kovinkaan suurta vahinkoa maailmalle, vaikka joillakin osallistujista oli takuuvarmasti tarkoituksena ainakin länsimaisen hyvinvointivaltion alasajo. Jo 16 vuotta empiirisin mittauksin todistetusti lämpenemättömästä ilmastosta ei kokouksessa mainittu mitään, mutta ehkä se on sivuseikka noille verovaroin Doha-lomalle kustannetuille "maailmanparantajille".
Seuraava riitelevä ilmastokokous, COP18, järjestetään vuoden päästä Qatarissa. Sielläkin todennäköisesti pelastetaan maailma ja tehdään historiallisia läpimurtoja sopimalla tulevista ilmastoaktiivien neuvotteluista uusissa lämpimissä kokouspaikoissa. Neuvotteluintoa tosin voi haitata se, että ilmaston lämpötila on laskenut jo 13 vuoden ajan siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidin määrä on jatkanut kasvuaan. Vuonna 2020 ilmasto on ehkä viilentynyt jo niin paljon, että vihreän ilmastopolitiikan suosio on marginalisoitunut prosenttiliikkeeksi. Mutta ilmastosirkusta pääsemme nauttimaan ja nauramaan vielä pitkään.
Seuraava ilmastokokous, COP19, taidetaan järjestää Puolassa, joka on Euroopassa hyvin tunnettu pragmaattisena maana koskien mm. hiilidioksidipäästöjä ja eurooppalaisten rahojen lapioimista etelään. Ilmastosirkus saattaa vain parantua hauskuudeltaan Puolassa, kun lämpeneminenkin loppui jo 16 vuotta sitten.

Lopuksi vielä videolla hauska tempaus, jonka vedätykseen aika moni Dohan kokoukseen osallistunut meni.

Arvaa, mitä nuo hiilidioksidin poistomaskin hyväksyjät vaatisivat meiltä tavallisilta ihmisiltä, jos saisivat vihreän valtansa?

maanantai 3. joulukuuta 2012

Avoin kirje YK:n pääsihteerille

Herra pääsihteeri!


Ban Ki-moon
Marraskuun 9. päivänä tänä vuonna Te kerroitte YK:n yleiskokoukselle: "Ilmastonmuutoksesta johtuvat äärisäät ovat uutta normaaliutta ... Kiireellinen ja selvä haasteemme on vähentää kasvihuonepäästöjä, vahvistaa sopeutumista ... vielä isompia ilmastoshokkeja vastaan ... ja saavuttaa laillisesti sitova ilmastosopimusvuoteen 2015 mennessä. ... Tämän pitäisi olla yksi Hurrikaani Sandyn pääopetuksista."

Marraskuun 13. päivänä Te sanoitte Yalessa: "Tiede on selvää; meidän ei pitäisi hukata enempää aikaa tuohon väittelyyn."

Seuraavana päivänä Al Goren "Likainen Sää" verkkolähetyksessä Te puhuitte "vaarallisemmista myrskyistä, ankarammista kuivuuksista ja laajemmista tulvista" lopettaen seuraavasti: "Kaksi viikkoa sitten hurrikaani Sandy iski Yhdysvaltojen itärannikolle. Kansakunta näki ilmastonmuutoksen todellisuuden. Toipuminen siitä maksaa kymmeniä miljardeja dollareita. Tekemättömyyden hinta on vielä korkeampi. Meidän on vähennettävä riippuvuuttamme hiilipäästöistä."


Me allekirjoittaneet, jotka olemme päteviä ilmastoon liittyvissä asioissa, haluamme lausua, että nykyinen tieteellinen tietämys ei tue Teidän väitteitänne.
Yhdistyneen Kuningaskunnan ilmatieteenlaitos (UK MetOffice) julkaisi äskettäin tilastotietoa, joka osoittaa, että tilastollisesti merkittävää maapallon laajuista lämpenemistä ei ole havaittu lähes 16 vuoteen. Tuona aikana Yhdysvaltain Meri- ja ilmakehähallinnon (NOAA) mukaan hiilidioksidipitoisuus nousi lähes yhdeksällä prosentilla muodostaen 0,039 % ilmakehästä. Maapallon laajuinen lämpeneminen, jota ei ole tapahtunutkaan, ei siis ole voinut aiheuttaa muutaman viime vuoden aikana nähtyjä äärimmäisiä sääilmiöitä. Ei tiedetä, lämpeneekö ilmasto edelleen joskus ja jostain syystä. Tieteelle tämä on epäselvää. Joidenkin tiedemiesten mukaan lähiaikoina tapahtuva luonnollinen jäähtyminen, joka voisi johtua auringon aktiivisuuden vaihtelusta, olisi myös mahdollista. 
Nuo mainitsemanne "vieläkin isommat ilmastoshokit" olisivat pahempia, jos ilmasto jäähtyisi lämpenemisen sijasta. Ilmasto muuttuu jatkuvasti luonnollisesti ja joskus dramaattisestikin. Hypoteesi, jonka mukaan hiilidioksidi on aiheuttanut tai voi aiheuttaa vaarallista lämpenemistä, ei saa tukea todisteista.
Äärisäiden esiintyminen tai rajuus ei ole lisääntynyt. Vaarallisten säähän liittyvien tapahtumien lisääntymisestä tulevaisuudessa on vain vähän todisteita. YK:n oma Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) kertoo omassa erikoisraportissaan (Special Report on Extreme Weather (2012)), että "ilmastonmuutoksesta johtuva signaali puuttuu" säistä johtuvien menetysten trendistä. Rahavarat, joita nyt käytetään äärimmäisten sääilmiöiden torjuntaan, pitäisi kohdentaa infrastruktuurimme vahvistamiseen siten, että se kestäisi näiden väistämättömät ja luonnolliset vaikutukset, sekä yhdyskuntien avustamiseen trooppisen hirmumyrsky Sandyn kaltaisten luonnonkatastrofien jälkeisessä jälleenrakentamisessa.
Ei ole mitään järkevää syytä niihin kalliisiin ja rajoittaviin poliittisiin päätöksiin, joita on ehdotettu YK:n ilmastokokouksessa Qatarissa. Puhtaan havaintotiedon tarkka analysointi ei tue maapallon laajuista lämpenemistä, jonka suuruutta ja vaikutuksia tietokonemallinnukset todistettavasti liioittelevat.
NOAA:n “State of the Climate in 2008”-raportissa väitettiin, että 15 vuotta ilman minkäänlaista tilastollisesti merkittävää lämpenemistä osoittaisi ristiriidan havaintojen ja ennusteiden välillä. Niinpä 16 vuotta ilman lämpenemistä on nyt todistanut, että ilmastomallit ovat väärässä jopa luojiensa omien kriteereiden mukaan.
Näiden seikkojen vuoksi pyydämme, että lopettaisitte trooppisessa Sandy-myrskyssä menehtyneiden tai omaisuutensa menettäneiden perheiden hyödyntämisen väittämällä perusteettomasti ihmisen vaikutusten aiheuttaneen myrskyn. Sitä ne eivät aiheuttaneet. Me myös pyydämme Teitä ymmärtämään, että YK:n tai sen ilmastosopimuksen allekirjoittajavaltioiden sellaisilla poliittisilla päätöksillä, joilla pyritään rajoittamaan hiilidioksidipäästöjä, ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta tulevaan ilmastoon. Ilmastopolitiikan pitääkin sen vuoksi kohdentua vaarallisiin ilmastoilmiöihin valmistautumiseen ja niihin sopeutumiseen - johtuivatpa nuo ilmiöt mistä tahansa syystä.
129 allekirjoittanutta
________________________________________________________
Yllä kääntämäni avoin kirje julkaistiin Financial Post -lehden mielipidepalstalla 30.11.2012 - siis Qatarin Dohassa pidettävän YK:n ilmastokokouksen aikana. Allekirjoittajina on runsaasti kovan luokan ilmastotutkijoita kattavasti kaikilta ilmastotutkimuksen osa-alueilta - suorastaan ilmastotutkimuksen legendoja. Olipa joukossa myös yksi rehellinen suomalainenkin, filosofian tohtori Boris Winterhalter, jonka erinomaisen ilmastoblogin löydät täältä.
Arvannet, että suomalainen media ei inahtanutkaan tästä suorapuheisesta ja avoimesta kirjeestä. Siksi minä päätin kääntää sen ja julkaista täällä.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Nauti harvinaisesta herkusta ja erota Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja

Harvinaista herkkua kirjoittajan takapihalta
"Luminen talvi on tulevaisuuden Suomessa harvinaista herkkua. …”, summasi Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja, Petteri Taalas, vuonna 2005. Olen Taalaksen kanssa hyvin eri mieltä monista asioista, mutta kaikkein erimielisin olen tästä herkkuasiasta tai oikeastaan sen harvinaisuudesta.. 

En pidä ainuttakaan talvea sitten vuoden 2009, jolloin muutin takaisin Suomeen, kovin lumettomana. Käsitykseni mukaan olemme saamassa jo neljännen peräkkäisen talven, jonka lumisuutta kenenkään ei tarvitse kyseenalaistaa. Mutta sillä ei ole väliä. Minun mielipiteeni ei tässä asiassa paina, sillä ainutkaan uutismedia ei ole kiinnostunut kolaamieni lumikuormien määrästä. Tuskin minua edes uskottaisiin ilmastouskovaisissa toimituksissa, sillä valtakunnan virallinen totuus on Taalaksen totuus. Lumi talvella on siis harvinaista herkkua.


Ei siis ole ihme, että vaikkapa Helsingin kaupunki ja VR yllätetään jo neljännen kerran peräkkäin lumisateella. Näille organisaatioille eivät riitä meteorologien varoitukset, sillä ne tulevat auttamatta liian myöhään. Lumen poistoon kun pitäisi varautua hyvissä ajoin teknisesti ja jopa kaavoituksen keinoin. Usko lumettomiin talviin on viimeisen vuosikymmenen aikana jättänyt tuon valmistautumisen vähiin. Taalaksen teesit lumettomista talvista maksavat nyt aika paljon monin eri tavoin. Henkisen mielipahan lisäksi ne maksavat myöhästymisistä johtuvina työtunteina, peruuntuneina kokouksina, menetettyinä mahdollisuuksina jne.


On todella kummallista, että Ilmatieteenlaitos ei julkaise verovaroilla kerättyjä säätietoja julkisesti. Se kyllä julkaisee itse valitsemiaan koosteita, mutta tietoja vaikkapa lumisuudesta on turha hakea laitoksen sivuilta. Niitä ei ole. Ei muuten ole vapaasti saatavissa muitakaan sellaisisia tietoja, jotka voisivat mahdollistaa Taalaksen lausuntojen kyseenlaistamisen. Perään tässä nyt sään mittaamisen raakadataa, jota kukaan ei ole viherkoplannut. Sellaista on saatavilla lähes kaikista länsimaista vaan ei Suomesta.


Valtakunnallisen laitoksen pääjohtaja, jonka käsitys poikkeaa oleellisesti jokaisen kansalaisen havaitsemasta todellisuudesta, ei ole ansainnut palkkaansa eikä paikkaansa. Suosittelen jokaiselle parempaa Suomea etsivälle kansalaiselle tämän kirjoituksen linkittämistä Facebookissa ja muualla sosiaalisessa mediassa. Voit kirjoittaa viestisi eteen vaikkapa sanat "Nauti harvinaisesta herkusta", sillä siitähän me tosisuomalaiset nautimme. Rohkeille suomalaisille suosittelen viestin lähettämistä myös kansanedustajalleen otsikolla "Erottakaa Petteri Taalas".


Lopuksi kaikille hyvää lumitalvea. Nauttikaa siitä, ja käykää hiihtämässä!


Terveisin Mikko