torstai 20. syyskuuta 2012

Tuvalun pelastaminen ilmastonmuutostuholta

Merenpinta vuosittain Tuvalussa.
Lähde PSMSL
Tuvalun saarivaltion (10544 asukasta) on varoitettu olevan ensimmäisiä uhreja ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen alkaessa vaikuttaa. Tuo Tyynenmeren saaren korkeimat kohdat nousevat vain muutaman metrin korkeudelle merenpinnan yläpuolelle, joten Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköiden nopean sulamisen aiheuttama merenpinnan nousu hukuttaisi Tuvalun.

Tuvalu on tässä mielessä saanut paljon julkisuutta varsinkin Uuden Seelannin ja Australian vihreissä piireissä. Nyt tuo saarivaltio on englantilaisen median huomion kohteena, sillä prinssi William on siellä vierailulla Kate-puolisonsa kanssa. Mutta en enempää vie tätä blogia seurapiirien puolelle, vaan keskitytään Tuvalun synkkään kohtaloon.

Oikeastaan Tuvalua ei enää pitäisi edes olla. Jo vuonna 2005 YK osasi kertoa, että vuoteen 2010 mennessä maailmassa olisi noin 50 miljoonaa (lähinnä äkillisestä merenpinnan noususta johtuvaa) ilmastopakolaista, joista tuvalulaiset olisivat ensimmäisiä. No, Williamin ja Katen vierailu todistaa, että Tuvalu on edelleen paikallaan. Mutta joutuvatko kuninkaalliset kahlaamaan siellä?

On aika yllättävää, että Tuvalu näyttää säästyneen kokonaan ilmastokatastrofilta. Ehkä siihen on syynä ne tuhannet miljardit velkaeurot ja -dollarit, joilla tätä ennakoitua tuhoa on yritetty torjua? Nimittäin Tuvalun alueen merenpinnan korkeus on vastoin ilmastotieteilijöiden ennusteita kohonnut vain vähän, noin 12 senttimetriä viimeisen 60 vuoden aikana. Viime vuosina merenpinnan nousu on jopa hidastunut, kuten voit todeta kuvasta. Se on noussut hädintuskin muutaman millimetrin viimeisten 16 vuoden aikana.

Mutta meidän on syytä jatkaa ponnistelujamme Tuvalun pelastamiseksi ilmastotieteilijöiden tietokonemallien ennustaman äkillisen merenpinnan nousun varalta. Parhaiten teemme sitä työtä maksamalla kasvavassa määrin energiaveroja ja tukemalla mahdollisimman kallista vihreää energiaa. Lisäksi meidän on syytä kaataa rahaa (kehitysyhteistyönä ja vihreinä tukiaisina) kahmalokaupalla Tuvaluun ja vastaaviin paikkoihin, ennenkuin on myöhäistä. Näin meidän on tehtävä, koska muuten Tuvalu tuhoutuu - ainakin muutamassa tietokonemallissa. Ja niissä se tapahtuu paljon ennen isojen jäätiköiden sulamisen alkamista.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kun YK-tiede horjuu ilmastovakaumuksessaan

Odotellaan ehdotuksia ihmisen aiheuttaman
ilmastonmuutoksen todisteista.
Kummallista? Ilmastonmuutoksenhan piti olla jokseenkin varmasti ihmiskunnan holtittoman hiiliperäisten polttoaineiden käytön tulosta. Tähän asti YK:n kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on tullut yhä varmemmaksi hiilidioksidipäästöjen ilmastoa lämmittävästä ja sään ääri-ilmiöitä lisäävästä vaikutuksesta.

Muistin virkistykseksi IPCC:n kolmannen arviointiraportin lopputulema vuodelta 2003:
Pääosa viimeisen 50 vuoden aikana havainnoidusta lämpenemisestä johtuu todennäköisesti kasvihuonekaasujen pitoisuuden lisääntymisestä (ilmakehässä). 

IPCC:n neljännessä raportissa vuodelta 2007 ollaan jo lähes varmoja (yli 95 prosentin varmuudella päätelmän paikkansapitävyydestä) seuraavin sanoin:
 Pääosa havainnoidusta noususta maapallon keskilämpötiloissa sitten 1900-luvun puolivälin johtuu hyvin todennäköisesti havainnoidusta kasvihuonepäästöjen pitoisuuden lisääntymisestä (ilmakehässä).

Nyt IPCC valmistelee oletettavasti ensi vuonna julkaistavaa viidettä arviointiraporttiaan, jonka luonnoksesta varmuus on katoamassa. Siinä asia ilmaistaan näin:
Ilmastonmuutos voi johtua luonnollisista sisäisistä prosesseista tai ulkoisista pakotteista tai pitkäaikaisesta ja ihmisen aiheuttamasta muutoksesta ilmakehän koostumuksessa tai muutoksista maan käytössä.

IPCC on jo nyt muuttanut ilmastonmuutoksen käsitteensäkin dramaattisesti. Aiemmin se kuului seuraavasti: "Ilmastonmuutos johtuu suoraan tai epäsuorasti ihmisen toiminnasta (AGW), joka muuttaa maapallon ilmakehän koostumusta, ja joka on lisäys luonnolliseen ilmastonvaihteluun."  Uusi määritelmä on selvästi epävarmempi: "Ilmastonmuutos voidaan tunnistaa pitkäaikaisina (tyypillisesti vuosikymmeninä tai pidempinä) muutoksina ja/tai vaihteluina ilmaston ominaisuuksissa. Ilmastonmuutos voi johtua luonnollisista sisäisistä prosesseista tai ulkoisista pakotteista tai pitkäaikaisesta ja ihmisen aiheuttamasta muutoksesta ilmakehän koostumuksessa tai muutoksista maan käytössä." 

IPCC:n varmuus ilmastonmuutoksen syystä ja aiheuttajasta on siis horjumassa pahasti. Eiko tiede ollutkaan asiasta niin lopullisen varma, kuin meille on jo vuosia tolkutettu? Minulle tämä ei ole yllätys, sillä jokseenkin kaikki empiiriseen tutkimukseen perustuva uusi tieto viittaa juuri noihin sisäisiin prosesseihin (käytännössä merivirtojen sykliseen vaihteluun) ja ulkoisiin pakotteisiin (auringon aktiivisuuden muutoksiin). Ne moduloivat vesihöyryn määrää ja pilvisyyttä. Ja tiedän maailmassa olevan vielä ilmastontutkimuksenkin parissa työskenteleviä tiedemiehiä, jotka eivät halua joutua tiedehistorian roskakoriin isoksi huojaukseksi osoittautuvan hiilidioksidihypoteesin mukana. Heidän aikaansaannostaan IPCC:n sisällä tapahtuneet muutokset ovat. Toivottavasti siellä joukossa olevat suomalaisetkin ymmärtävät erottautua ajoissa pahimmista tiedehuijauksen tekijöistä - erityisesti Ilmatieteenlaitoksemme johdosta, Petteri Taalaksesta ja Mikko Alestalosta, jotka molemmat kuuluvat huijauksen suomalaisina arkkitehteina ja ilmatieteen politisoijina roskakorin alimpiin kerroksiin.

En mene vielä veikkaamaan sen puolesta, että IPCC:n viidennen raportin lopullisessa versiossa otetaan niin paljoa eroa edellisten raporttien määrittelyihin, kuin luonnosteksti nyt kertoo. Nimittäin noilla muutoksilla olisi järisyttävät vaikutukset myös poliittisesti. Kaikilta hiilidioksidiveroilta poistuisi moraalinen pohja pois. Tai ainakin ilmastollinen pohja, joka on ollut keskeisin argumentti. Samoin poistuisi pohja nopeilta toimilta ottaa käyttöön epätaloudellista ja rajusti subventoitua tuuli- ja aurinkovoimaa. Äänestäjät monissa maissa kysyisivät, mihin katosivat ne veronmaksajien tuhannet miljardit eurot ja dollarit, joita tämän "varman" AGW-ilmiön torjumiseksi kerättiin ja tuhlattiin. Se voisi olla myös niskalaukaus nykyiselle vihreälle liikkeelle ja sen lippulaivoille. Siksi epäilen, että ilmastohysteriaa yritetään rauhoitella hitaasti, jotta huijaus voitaisiin pehmentää inhimilliseksi erehdykseksi.

Ihmetteletkö enää, miksi ympäristöministeri Ville Niinistö ei ole tullut julkisuuteen uusilla aloitteilla ilmastonmuutoksen torjumiseksi? Miksihän ilmastoasiat eivät näytä yleensäkään nousevan poliittiseen debattiin? Lehdistä, radiosta ja televisiosta vielä saamme tietoa hurjista ihmisen aiheuttamista ilmastotapahtumista, koska noita juttuja tekeville vihreille toimittajaressukoille kukaan ei ole kertonut, että juna meni jo.

Aivan lopuksi haluan sanoa, että tämän blogin kirjoittajat uskovat ilmastonmuutokseen osana ilmaston ikuista vaihtelua. Me uskomme jopa ihmisen pieneen osuuteen siinä aivan erityisesti maankäytön osalta. Ja ilmakehän hiilidioksidinkin muutoksilla, joissa ihmisellä on murto-osan osuus, saattaa olla pikkuruinen vaikutus asiaan. Emme siis ole denialisteja edes AGW-ilmiön suhteen. Mutta me pidämme suurimpina syyllisinä noihin muutoksiin juuri merivirtoja ja aurinkoa. Niiden hillitsemistä verotuksen keinoin ja tuulimyllyillä emme suosittele.

H/t http://tallbloke.wordpress.com/2012/09/17/ipcc-reports-then-and-now/#more-8447

tiistai 11. syyskuuta 2012

Etelämantereen jäätiköt kasvavat

Etelämantereen jääpeite 10.9.2012. Kuvassa oleva viiva osoittaa
keskimääräisen merijään ulottuvuuden tähän aikaan vuodesta.
Olen kirjoittanut Etelämantereen jäätiköistä useamman jutun. Siksi asia tuntuu jo aika kalutulta. Mutta on pitänyt kirjoittaa, kun asiasta leviää perättömiä juttuja.

Tämänkertainen aiheeni on viimeinen tutkimustieto koko Etelämantereen jäätiköiden massatasapainosta, jota on ruodittu satellittimittausten perusteella Yhdysvalloissa. Mielenkiintoista asiassa on se, että analyysiryhmää on vetänyt Nasan tutkija Jay Zwally, joka vuonna 2007 ennusti jäätöntä Jäämerta jo vuodeksi 2012. No eipä tullut jäätöntä merta täksi vuodeksi, sillä uuden jään muodostus on pohjoisessa jo alkanut, ja vanhaa jäätäkin jäi sulamisen jäljiltä lähes neljän miljoonan neliökilometrin alueelle - siis yli 12-kertaisesti Suomen kokoiselle alueelle.

Yleensä mediassa ovat eniten huomiota saaneet erilaiset pr-temput, joissa on julistettu Etelämantereen jäätiköiden sulavan ennätyksellistä vauhtia, mikä johtaisi tietokonemallinnusten mukaan ennennäkemättömään merenpinnan globaaliin nousuun ja matalien rannikkoalueiden jäämiseen veden alle. Nämä julkistukset ovat joskus perustuneet jonkinlaisiin tutkimuksiinkin - yleensä jotain Etelämantereen yksittäistä kolkkaa koskevaan selloaiseen. Mutta vähälle huomiolle ovat jääneet huolelliset tutkimukset, joiden keskeinen yleissanoma on ollut Etelämantereenkin osalta: Jäätiköt sulavat ja kasvavat vaihtelevasti. Merkkejä suuresta sulamisesta ei ole, eikä merenpinnan jo tuhansia vuosia jatkunut vaatimaton nousukaan ole kiihtynyt.

ICESat-satelliitti
Zwallyn analyysiryhmä tutki koko Etelämantereen jäätiköiden tilanteen vuosilta 1992-2008 käyttäen ERS- ja  ICESat-satelliittien mittaustietoja. Analyysin keskeiset johtopäätökset ovat

  1. Etelämantereen jäätiköiden massa on kasvanut keskimäärin useilla kymmenillä miljardeilla tonneilla vuosittain. Vuosina 2003-2008 tuo kasvu oli keskimäärin 49 miljardia tonnia vuodessa.
  2. Jäätiköiden massan muutoksissa on sekä paikallista että alueellista vaihtelua. Välillä jossain sulaa enemmän ja toisaalla vähemmän, ja samoin on kasvun kanssa.
Ensimmäisessa kuvassa olevan eteläisen kalottialueen merijää on näin syyskuun alussa saavuttanut vuosittaisen maksiminsa ulottuen lähes 19 miljoonan neliökilometrin alueelle. Se on puolisen miljoonaa neliökilometriä vuosien 1979-2000 keskiarvoa laajempi alue.

Zwallyn analyysi ei tue erilaisten alarmistiryhmien jäätiköiden sulamista huutavia pr-temppuja yli 90% koko maailman jäätiköistä sisältävän Etelämantereen osalta. Jäätiköt päinvastoin kasvavat. Nuo pr-temput ovat siis suurta huijausta.

PS. Tässä linkki vuonna 2013 julkaistuun tutkimukseen M. Frezzotti et al.: Antarctic surface mass balance during the last 800 yr. Senkään mukaan Antarktikan mannerjäätikkö ei ole suuremmin sulamassa - päinvastoin.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Norjalaistyrmäys ilmastohysterialle

Kolme norjalaista ilmastotutkijaa ovat julkaisseet Global and Planetary Change -tiedejulkaisussa mielenkiintoisen tutkimuksen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan vaihtelujen suhteesta ja vaiheistuksesta.

Tämä asia on myös ilmastoteorioiden ytimessä mm. siksi, että ns. kasvihuoneilmiöhypoteesin kannattajat pitävät kasvihuonekaasujen osuutta ilmastoa ensisijaisesti säätävänä tekijänä. Silloin heidän olisi tietysti kyettävä osoittamaan kausaalisuus kasvihuonekaasujen pitoisuuden ja lämpötilamuutosten välillä siten, että ensin muuttuu kaasupitoisuus ja sitten muuttuu lämpötila.

Tämän syy-seuraus -suhteen osoittaminen on ollut jo pidempään ongelmallista, sillä mm. Grönlannin ja Etelämantereen ikivanhoista jäätiköistä otetuista porausnäytteistä tehdyt analyysit ovat yksiselitteisesti osoittaneet lämpötilan muuttuvan ensin ja hiilidioksidipitoisuuden lähtevän merkittävään muutokseen vasta 600-1000 vuoden viiveellä. Niinpä empiirisiin mittauksiin luottavat ilmastotutkijat ovat mm. tämän väärinpäin olevan kausaalisuuden vuoksi kyseenalaistaneet kasvihuoneilmiöhypoteesin.

Lisävalaistusta tähän kausaalisuuteen tuo nyt Ole Humlumin,  Kjell Stordahlin ja  Jan-Erik Solheimin tutkimus "The phase relation between atmospheric carbon dioxide and global temperature". Tutkijoiden lähtöaineistoina ovat olleet tarkimmat alailmakehän hiilidioksidipitoisuudet ja lämpöaikasarjat (molemmat siis empiirisiä mittauksia) sekä laskennalliset arviot ihmisperäisistä ja tulivuorten hiilidioksidipäästöistä. Alla olevat tutkimustulokset ovat hyvin huolestuttavia kasvihuoneteorialle ja laajemminkin epäilyille ihmisperäisestä ilmastonmuutoksesta:

  1. Maailmanlaajuinen lämpötilan muutos etenee seuraavassa järjestyksessä 1) meriveden pintakerroksen lämpötila muuttuu, 2) maanpinnan lämpötila muuttuu ja 3) alailmakehän lämpötila muuttuu.
  2. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus muuttuu 11-12 kuukautta merenpinnan ja 10 kuukautta ilmakehän lämpötilamuutoksen jälkeen.
  3. Merien lämpötilamuutokset selittävät pääosan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutoksista.
  4. Ihmiskunnan polttamista fossiilisista polttoaineista peräisin olevalla hiilidioksidilla on vain vähän vaikutusta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen, eivätkä ilmakehän hiilidioksidimuutokset seuraa ihmiskunnan päästöjen historiaa.
Ihmiskunnan aiheuttamalle ilmastonmuutokselle (AGW) tutkimus on siis todella kylmää kyytiä kahdessakin mielessä. Ensinnäkin tupruttamallamme hiilidioksidilla ei ole paljoakaan vaikutusta ilmakehässä olevan hiilidioksidin määrään. Ja toiseksi hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei aiheuta lämpötilamuutosta, sillä lämpötila muuttuu ensin ja vasta sitten hiilidioksidipitoisuus. Eipä paljoa yksinkertaisemmin voisi tyrmätä AGW-teoriaa? Mutta ehkä tutkimuksen kärkeen kannattaisi nyt nostaa toinen ihmisen ilmastoa lämmittävä vaikutus, josta olen kirjoittanut mm. täällä.

Kun vielä muistetaan, että hiilidioksidi ei ole myrkyllistä nykyisinä pitoisuuksina, ja se on kasvikunnan ruokaa, ei ole perusteita sellaiselle ilmastohysterialle, jota erilaiset vihreät lobbarit maailmalla lietsovat. Minusta hiilidioksidia voisi olla ilmakehässä vielä nykyistä enemmänkin. Kasvitkin siitä tykkäisivät.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Sulavien jäätiköiden salaisuuksia

Ilmastohysteerikot ovat pitäneet viime vuosina paljon melua vuoristojäätiköiden ennen näkemättömästä sulamisesta.

Italian Trentinossa oleva Ago de Nardis -vuoren läheinen jäätikkö on viime vuosina kutistunut ja paljastanut suorastaan räjähdysherkän salaisuuden ilmastosta. Ennenkuin kerron tuon salaisuuden, katsotaan Daily Mail -lehden kuvia alueelta.




Yllä olevissa kuvissa on vuoristotykistön kranaatteja. Sulaneen jään alta löydetyt ampumatarvikkeet, joita oli yli 200, olivat levinneet Daily Mailin mukaan yli 100 neliömetrin alueelle. Löydöstä tekee räjähtävän tietysti se, että noiden kranaattien sisällä oleva räjähdysaine on säilynyt kylmässä luultavasti hyvin toimintakuntoisena.

Mutta ilmastollisestikin löydössä on jotain jännittävää, kun pohdimme, miten ammukset olivat joutuneet jään sisään. Alueella käytiin I Maailmansotaa vuosina 1915-1918. Vastakkain olivat Italian ja Itävalta-Unkarin armeijat. Näistä jomman kumman tykistöpatteri oli ryhmittynyt alueelle tuliasemaan. Jostain syystä patterille tuli niin kiire pois alueelta, että se ei ehtinyt ottaa kranaattejaan mukaan.

Meille tuo tapahtuma kertoo sen, että 
  1. joku siis jätti kranaatit jäätikölle,
  2. jäätikkö kasvoi tapahtuman jälkeen peittäen kranaatit ja 
  3. jäätikkö on kutistunut I Maailmansodan aikaisiin mittoihinsa paljastaen kylmän ammusvarastonsa.
Ilmastollisesti jäätiköt siis vuoroin kasvavat ja kutistuvat, kuten ne ovat tehneet vuosimiljoonien ajan. Jaksottainen ja normaali ilmaston vaihtelu aiheuttaa molemmat ilmiöt. Mutta kerrotaanpa vielä varmuuden vuoksi toinenkin tarina jäätiköiden kiihtyvästä sulamisesta. 


Grönlannin "kiihtyvään" sulamiseen liittyvä anekdootti on lainattu ilmastoblogisti Pierre Gosseliniltä. Hän kertoo tositarinan II Maailmansodan aikana Grönlantiin pakkolaskun tehneistä amerikkalaislentokoneista, joista yksi löydettiin tutkaamalla vuonna 1992. Kone oli 80 metrin syvyydessä jäätikön sisällä. Siis Grönlanti oli sulanut noin 50 vuoden aikana niin paljon, että jäätikköä oli kasvanut keskimäärin lähes kaksi metriä joka vuosi koneen päälle! Kun muita samaan lento-osastoon kuuluneita koneita onnistuttiin paikantamaan vuonna 2008, oli sulaminen edelleen ilmastotieteilijöiden mukaan kiihtynyt, sillä ne olivat jo 100 metrin syvyydessä. Siis pari metriä oli jäätä muodostunut niidenkin päälle joka vuosi aikavälillä 1992-2008. Merkillistä sulamista kertakaikkiaan?